Getting a smile back to my face

Welcome back to my blog ! First things first, a little late but Happy New Year!

This is me and my friends T, E and R celebrating in Helsinki

I’m so glad this month is ending because it means that I’m finally done with my exams and also with work. Since early December and especially since I came back from Finland I’ve been working and studying a lot and stressing about studying even more (takes lot’s of energy!). And I don’t even know why it has been so hard this time. Maybe because in my new school final exams count for a lot so they really put a lot of pressure on us. Even if you did well in November and December when we had our mid-exams, it’s like good for you but if you fail now it’s the end of your life. Depressing. And then we have these horrible oral exams. You spend days and days learning 100 pages of law by heart and stressing too much (I even made my new personal record waking up at 2am to study) and then the teacher asks you a question about one small detail that you just don’t happen to remember that well and you fail. Once again I’m going crazy and asking myself the same question: why the hell are you studying in a French University?

Tervetuloa takaisin mun blogiin! Onneks tammikuu on nyt ohi koska se tarkottaa sitä, että mulla ei oo enää kokeita, eikä myöskään töitä. Joulukuun alusta lähtien ja erityisesti sen jälkeen kun tulin takas Suomesta ,oon ollut paljon töissä, opiskellut liikaa ja stressannut opiskelusta vielä enemmän (siihen menee yllättävän paljon energiaa!). En edes ymmärrä miks tää on ollut tällä kertaa niin raskasta. Ehkä koska mun uudessa koulussa loppukokeet on tosi tärkeet ja siks on kauheet paineet onnistua. Vaikka ois saanut hyviä numeroita marraskuun ja joulukuun välikokeista niin ihan kiva, mutta sillä ei oo mitään väliä koska jos ei pääse läpi nyt niin se on maailmaloppu. Tai siltä ainakin tuntuu ja se on tosi tyhmää ja masentavaa. Ja sit on vielä kamalat suulliset kokeet. Niin paljon ulkoaopettelua ja stressausta (yks aamu heräsin kahelta kertaamaan, uus ennätys) ja sit se opettaja kysyy sulta pelkästään jonkun pienen yksityiskohdan jota et just satu kunnolla muistamaan ja kaikki lukeminen oli siis ihan turhaa. Jälleen kerran oon hulluuden partaalla ja kysyn iteltäni saman kysymyksen: Miksi miksi miksi miksi helvetissä opiskelet ranskalaisessa yliopistossa?

So physically and mentally I’ve been close to the end but now I’ve finally been able to sleep and get rid of the anxious feeling I had after my last exam. I have a few days off now and It’s a lovely feeling to know that I can just sit here and write and I don’t have to go anywhere. I’m starting to see the sunlight again and I’m hopeful that this spring is going to be a lot better. Also, yesterday I tested once again one of the best ways to cheer up yourself: shopping. I was still feeling down and I took a walk in le Marais and went to my dream boutique, Ted Baker. I had seen one really beautiful dress there a couple of weeks ago but I never really thought of buying it. But I don’t know what happened, I went in and 15 minutes later I came out carrying a lime green Ted Baker bag. And it’s just crazy how much better I felt right away, buying beautiful things really has an effect on your mood. I don’t even know where I’m going to wear this dress but sure there will be occasions. At least there is one wedding in the program for next summer… And in my opinion, when you see a gorgeous dress or a stunning pair of high heels you should always buy them because when you’re looking for something, well we all know how hard it is to find it then.

Fyysisesti ja henkisesti oon siis ollut aika lopussa mutta nyt oon vihdoin saanut nukuttua ja päässyt eroon ahdistavasta tunteesta, joka mulla oli vikan kokeen jälkeen. Mulla on nyt pari päivää vapaata ja on ihanaa tietää, että voin vaan istua tässä ja kirjottaa eikä mulla oo kiire mihinkään. Elämä alkaa taas hymyillä ja uskon, että tästä keväästä tulee kiva. Eilen testasin taas yhtä erittäin hyväksi havaittua tapaa piristää itseään: shoppailua. Mulla oli edelleen paha mieli ja lähdin kävelylle Maraisissa ja kävin mun unelmaputiikissa, Ted Bakerilla. Olin nähnyt yhden ihanan mekon siellä pari viikkoa sitten mutta en oikeesti koskaan ajatellut, että ostaisin sen. Mutta en tiedä mitä tapahtui, menin sisään ja vartin kuluttua tulin ulos limenvihreän Ted Baker -kassin kanssa. Ja musta tuntui heti paljon paremmalta, ihan hullua mikä vaikutus kauniiden tavaroiden ostamisella voi olla! En edes tiedä missä voin käyttää mun uutta mekkoa mutta kai tilaisuuksia tulee aina. Ensi kesälle on ainakin yhdet häät ohjelmassa… Ja oon sitä mieltä, että aina kun näkee ihanan mekon tai täydellisen upeat korkokengät, kannattaa ostaa koska niin kun kaikki varmasti on huomannut, kun erityisesti etsii jotain, sillon sitä ei löydä.

 

 

<3

 

But I’m such a shopaholic, sometimes I have no self control and it’s worrying. Like the other day I was just coming home from somewhere and at my metro station there was this guy selling some posters. Of course I had to take a look and they were cheap so I thought I could maybe buy one. But it was too hard to decide so finally I bought three. This is worrying especially because I’m not going to be working this spring so not earning any money + shopping all the time = a really shitty financial situation….

Mutta oon ihan mahdoton himoshoppaaja, välillä mulla ei oo mitään itsehillintää tai suhteellisuudentajua ja se on huolestuttavaa. Yks päivä olin tulossa kotiin ja mun metroasemalla oli julisteita myynnissä. Mun oli totta kai pakko pysähtyä katsomaan ja koska ne oli halpoja niin ajattelin että voisin ostaa yhden. Mutta en osannut päättä minkä niin lopulta ostin kolme. Tää on huolestuttavaa erityisesti koska tänä keväänä en aio olla töissä eli en saa palkkaa + shoppailen koko ajan = todella paskamainen taloudellinen tilanne….

New York and Paris, my favorites

And Audrey to pretty up my bathroom

 

For those who have been worried about me, here’s some photos to show you that I’ve been having a tiny little bit of fun too this month. ;)

Niille jotka on ollut huolissaan musta, tässä muutama kuva todistaakseni, että joskus harvoin tän kuukauden aikana oon tehnyt jotain kivaakin. ;)

 

Ice skating with M at Hotel de Ville. I need to go back soon and work on my pirouettes...

Sunday afternoon tea with G in this cute place called L'Oisive Thé



They have a huge selection of different teas and they also sell colorful thread for sewing

Our favorite manager I's farewell party before she left for Australia. We were drinking some crazy mexican drinks called Mezcal (what a headache next morning!!).

Always fun spending time with my dear colleagues (well ex-colleagues now so I might as well just call them friends) M, R and A

And the snow in Paris was just hilarious

 

Champagne from plastic cups, bye bye our smoothie bar career. Nostalgic, I don't know how we're going to survive
 

This was last night, we were celebrating with T and L the end of exams. I left T’s place after midnight and I was full of energy so I took a bike home and it was amazing. The ice age is finally over (for good I hope), the wind felt actually warm and when I cycled through Ile St.Louis I realized once again how beautiful Paris is and I felt alive and free. The spring is coming and it’s going to be even more beautiful.

A big thank you for everyone who has helped me get through this month alive, especially M, M, J and E. I’m so happy to know that you’re always there for me. And it's also good to know that if I'm busy there's always someone who cooks for me or takes me out for dinner. :) Now I’m going to start a new life and I officially promise that:

1. I’m going to sleep more
2. I won’t take school too seriously
3.  I’ll organize my life better so that I’ll have time to do everything I have to
4.  I won’t drink coffee anymore
5.  I’ll concentrate on things that make me happy
6. I’ll enjoy every moment of my life in Paris

Iso kiitos kaikille, jotka on auttanut mua selviämään hengissä tästä kuukaudesta, erityisesti M, M, J ja E. On niin ihanaa tietää, että ootte aina mun tukena. Ja että jos oon liian kiireinen niin joku aina laittaa mulle ruokaa tai vie mut ulos syömään. :) Nyt alotan uuden elämän ja virallisesti lupaan, että:

1. Nukun enemmän
2. En ota koulua liian vakavasti
3.  Järjestän elämäni paremmin, että ehdin tehdä kaiken mitä pitääkin
4.  En enää juo kahvia
5.  Keskityn asioihin, joista tykkään
6. Nautin joka hetkestä Pariisissa

 

Hope you’re all doing great. For those who want to skype, now I have time! ;)

xoxo: Emi